1. 1. Julkaisun jälkeen sai kiittävää kritiikkiä, kunnes Toini Havun kielteinen kritiikki Helsingin Sanomissa laukaisi valtavan kuohunnan. Havun kritiikki keskittyi siihen, että Linna oli juuttunut yksittäistapauksiin ilman laajempaa näkemystä ja samaan aikaan oli lähtenyt liikkeelle lukijoiden virta ja teos kiersi kädestä käteen kaikkialla. Kritiikissä oli kyse arvomaailmojen murtamisesta. Katsottiin, että Linna oli häpäissyt kolme pyhää; suomalaisen upseerin, suomalaisen sotilaan ja suomalaisen lotan. 1954 oli vielä vallalla käsitys sankarillisesta suomalaisesta sotilaasta Vänrikki Stoolin tyyliin eikä käyty sota ollut muuttanut ainakaan julkisuudessa esitettyä kuvaa. Ei ollut hyväksyttyä kertoa, että upseeri saattoi olla epäpsykologinen öykkäri tai että sotilas sodassa pelkäsi, kapinoi ja purnasi. Lopulta Linna kuitenkin oli voittaja keskustelussa.
2. 2. S. 320-325 väijytystilanne suoaukiolla. Kohtaus kuvaa Rokan älykkyyttä ja rohkeutta äärimmäisen vaarallisessa tilanteessa. Harkintakyky ja suunnitelmallisuus ovat ihailtavaa tässä tiukassa paikassa. Taistelutoveri pakoyritys pois tilanteesta ei myöskään lannista Rokkaa, eikä hän halveksi pakenevaa toveria.
3. Rokka. Hän on verbaalisesti hauska (murre) ja sanavalmis. Rokan vähäinen kunnioitus ylempiään kohtaan oli mielenkiintoista, koska hän ei kunnioittanut sotilasarvoja. Toisaalta tämä toi tasapainoa armeijakuriin. Joskus hän veti epäkunnioituksen niinkin pitkälle, että hän sai marttyyrimaisella tyylillä rangaistuksia. Rokka oli myös hyvin älykäs.
4. Vanhala. Ei tullut kirjassa esille niin vahvasti kuin muut.
5. En ole nähnyt.
6. Kirja antoi aiempia paremman ja yksityiskohtaisemman tulkinnan sodasta sekä antoi samalla äänen kuuluviin sodan kokeneille etulinjan miehille, jotka ottivat kirjan omakseen. Kirjan henkilöhahmojen maanläheisyys lukijan suhteen oli kannattava voima, sillä lukija pystyi samaistumaan henkilöhahmoihin, koska he olivat aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä. Samalla kirja rikkoi kaksinaismoralistista ajattelutapaa, jossa Neuvostoliitosta ei saanut puhua negatiiviseen sävyyn.
7. En usko tarttuvani. Kirja näyttää muutenkin olevan jo ”pakollinen” koulussa, sillä jo yläasteelta alkava vouhotus kirjasta on ihailtavaa.
8. Kuvaukset sodan hyökkäyksistä ja haavoittumisista ovat hyvinkin yksityiskohtaisesti kirjoitettu. Sodan aiheuttama kärsimys ja julmuus viittaavat siihen, että ei enää kaivata sotimista, joten kyllä, ainakin jollain tasolla sodanvastainen.
Itsenäisyyspäivänähän Sinulla on tilaisuus nähdä myös elokuvaversio, joka on tosi uskollinen kirjalle.
VastaaPoistaOlet ottanut hienosti selvää teoksen vastaanotosta.
Linna on mainio kirjoittaja. Siitä todistaa myös hieno Täällä Pohjantähden alla -trilogia, jonka ehdottomasti luettaisin koulussa...